"Käännyin siis pois, mutta ihmiset, joilla on paljon tarkempi silmä erottamaan pahaa kuin hyvää, nauroivat epäonnistuneelle yritykselleni ja minä kuulin heidän tirskuvan ja ilvehtivän takanani: 'Kas siinä on vasta ensikertalainen elämänkoulussa? Mennäpä etsimään jotakin hyvää hyväntekeväisyyden alalta! Hän, tuo suuri hyväntekijä, tekee hyvää vain siksi, ettei hän kykene tekemään pahaa! Hän on vetäytynyt pois maailmasta, kaikkien iloisten ja terveiden ihmisten parista vain siksi, että hän itse on kauhistus kaikille ja että kaikki karttavat häntä kuin spitaalitautia. Hän ostaa rakkautta vanhoilta vaimoilta ja vaivaisilta vain siksi, että hän on ollut liian ruma ja tuhma saamaan sitä elämänsä keväässä miltään mieheltä! Hänen uhrautuvaisuutensa on pelkkää valhetta ja vallanhimoa! Hänen 'yleishyödyllinen' toimintansa on mitä suurimmassa määrässä vahingollista! Hän turmelee ja vangitsee rampojensa sielut, tukee heikkoja, jotta he eivät enää koskaan pysyisi pystyssä omilla jaloillaan ilman hänen apuaan. Hän ryöstää heidät ensin putipuhtaiksi voidakseen sitten lahjoittaa heille säälinsä, joka luetaan hänelle itselleen ansioksi! Hän…'

"En kestänyt kuulla enempää. Vedin kiireimmän kautta pisimmät peninkulmasaappaani jalkaani. Ihmiset ovat monin verroin varmempia mustaajia kuin konsanaan sinun kuvastimesi, oi Erehtymätön!

"'Mikä sitten on tosihyödyllistä toimintaa, vilpittömästä mielestä lähtenyttä?' huokailin.

"'Käy isänmaallisen ja valtiollisen elämän taistelun piiriin! Siellä tehdään työtä, joka vapauttaa sieluja. Siellä tapaat henkiä, jotka ovat kyllin rikkaita ja jaloja jakaakseen onnea jälkeentulevilleenkin!' neuvottiin minua.

"Vaelsin vaiteliaana ja empien läpi julkisuuden touhun. Olin näet käynyt jo epäileväisemmäksi, oi Ikituomari. Silloin tällöin vedin kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa esiin kuvastimesi, oi Kuolematon, Sen värit kielivät aina itsekkäästä kunnian- ja rahanhimosta, veljesvihasta ja suvaitsemattomuudesta, julmuudesta ja murhanmietteistä, valheesta ja panettelusta.

"Astuin silloin yli valtakuntien ja kansallisuuksien rajain. Aloin etsiä ihmisyyden ihannetta ihmissieluista, henkeä sellaista, jonka koko ihmiskunta tunnustaisi hyväntekijäkseen.

"Kyselin:

"'Kuka on antanut teille uskonnon, tieteen ja taiteen siunauksen?'

"Ihmiset kohauttivat halveksivasti olkapäitään.

"'Kuka on ilmoittanut teille Jumalan, kuka opettanut rakkauden, veljeyden ja vapauden oppia?'