"Täten pääsin sen sielun perille, jonka tässä nyt tuon sinulle, oi Salankatsoja, ja josta toivon saavani ansaitun kiitoksen. Yö ei ole sen mustempi kuin kuvastimesi pinta hänen katseensa alla. Ja koko maailman todistus on yksimielinen hänestä. Hänen pahuutensa on ihailtavan kauaskantoista. Hänen rumat kirjansa ovat turmelleet puolen ihmiskuntaa. Hänen kauniit kirjansa ovat valhetta, josta vielä useammat ovat pahenneet, sillä hän puhuu niissä jaloudesta ja puhtaudesta, ja hän on itse juonut ja syönyt ja mässännyt ja tehnyt tihutöitä. Hän kehoittaa niissä ihmisrakkauteen, julistaa uusia kauneus- ja kasvatusevankeliumeja, ja räikeällä ivalla on hän itse ensimäisenä polkenut nämä aatteet, hyljännyt oman vaimonsa, työntänyt omat lapsensa maantielle. Mutta niille, jotka häneen siitä huolimatta ovat uskoneet, on hän ollut kaikista vaarallisin. Hän on hulluilla houreillaan saanut ihmiset särkemään kotionnensa, hän on houkutellut kansat kapinaan ja valtiot vallankumouksiin. Hän on kylvänyt onnettomuutta ja sekasortoa ja veljesverta, mutta itse ei hän ole hiuskarvaakaan uhrannut itsesytyttämänsä vahingonvalkean puolesta tai sen sammuttamiseksi. Viattomain veri huutaa hänen päälleen!
"Näin todistivat ihmiset tuosta miehestä, jota toiset nimittivät filosofiksi, toiset runoilijaksi, toiset mielipuoleksi. Ja hän itse todisti samaa. Hän kirosi itseään ja elämäänsä ja rukoili päästä mukaani rajan toiselle puolen. Olen varma siitä, ettei kukaan ole huonommin hoitanut leiviskäänsä maan päällä. Aineellisen tomumajansakin oli hän päästänyt niin hajalleen, ettei siinä enää ole madoilla suurtakaan vaivaa, oi Hautojenkaitsija!"
— Musta sielu, astu eteeni, käski Vaakamies. Onko sinulla jotakin puolustukseksesi sanottavana?
— Ei mitään, vastasi sielu väsyneesti.
— Mitä etsit elämästä?
— Elämän ja ihmissielun salaisuutta.
— Ja luulit sen piilevän pahassa?
— En keksinyt muuta tietä. Vasta tuota pimeää miilua kaivaessani tulin aavistamaan valkeuden, pahasta tulin ymmärtämään hyvän. Jokainen ruma teko sytytti hengessäni uuden kauneuden-ikävän, jokainen tuhmuus valkaisi viisauden…
"Liian kallis hinta", mumisi Sydäntenpunnitsija.
— Mutta etkö sitten tehnyt yhtään hyviä tekoja?