— Minä tein ainoastaan teoksia.
— No katsotaanpa, katsotaanpa? Pannaan vaa'alle. Kas vaan: unelmia, pelkkiä unelmia, todella ihania, heleitä, pulmusen puhtaita! Niillä on kyllä arvonsa niilläkin. Mutta ne ovat köykäistä tavaraa. Eivät jaksa painaa alas pahoja tekoja. Sielu parka, eikö sinulla ole yhtään, yhtään todellista tekoa, toteutettua unelmaa? Muistutteleppas!
— Minä uneksin vain sellaista, jota oli mahdoton toteuttaa, sellaista, joka häämöitti vasta kaukana kaukana taivaan rannalla.
— Koetitko edes?
— Ne, jotka koettivat tehdä haaveistani todellisuutta, väärensivät kauneimman unelmani, likasivat, pilasivat, häväisivät, vetivät alas parhaimman uskoni…
— Eikö kukaan ymmärtänyt?
— Ei ainoakaan. He kivittivät, kirosivat minua kaikki…
— Kaikkiko?
— Kaikki.
— Sielu parka, olisit ollut paremman kohtalon arvoinen. Nyt sensijaan…