RÉVÉRENCE.
Luot ja lahjot, luonto luopa, paistaa päivä, lankee sade kasvaa maasta kansa kade, kansa pieni, pahansuopa,
levenee kuin syksyn sieni sadepäivän saatuansa. Anteeks, sievä sienikansa, tästä yli käypi tieni…!
YSTÄVÄLLE.
Oi ystävä, turhia harhaat.
Tien vaikean heltehet heitä!
Ovat kohtalon valjakot parhaat
jo valmiina viemähän meitä.
SURUSI ON MENNYT HUKKAAN —
Surusi on mennyt hukkaan, lapsi parka, etkö tiedä, mitä uinut? Tuli palaa, riemu elää… Katsoit kauan, liian kauan tuonen kukkaan.
Suruni ei mennyt hukkaan, sen ma tunnen, sen ma tiedän, vaikka sydän nyt on kylmä, mykkä, valkee… Katson vielä, katson aina tuonen kukkaan.
MAGDALENA.
Magdalena, Magdalena, ihanainen lapsi! Salamoista silmän-iskut, idän yöstä hapsi, joutsenkaula, aaltovarsi, valkolilja käsi… — Sulosi on synnillistä, leiki synnilläsi! —