Ah, sinä armas, jää meistä toinen
uhriksi yön; — minä voinen
olla se toinen.
VIERAS.
Varrellasi vieras outo välkkyy musta viitta, kutreillasi kiiltää jäinen, pakkas-öinen riitta.
Otsallasi uivat unet
yötäs valkeammat
untuviinsa ummistaen
päivän palo-vammat.
Silmässäsi vartoo vaiti tuonen tumma lampi. — Sikskö tulit, ett' ois eron murhe raskahampi? —
TUMMA TUTTU.
Tuli kerran keski-yöllä, kerran ainoastaan, mailmassa autiossa tumma tuttu vastaan.
Sielu varkain värähti:
— sa kuka, kusta, kunne?
Toinen virkki vierastaen:
— en ma sua tunne.
Ohi astui tumma tuttu
tummaa tietä pitkin.
Paistoi päähän orvon tähti.
Minä hiljaa itkin.
Häntä siunaa, taivaan Herra,
vaikka ohi astui:
hällä sydän sykähti
ja silmä kaunis kastui.