PIMEILLE
Te pelkäätte tulikajoa kangastavaa mun henkeni valkeen. Niin, peljätkää! On minua mahtavampi se voima, mi painavi palkeen. Ja kerran, kerran on syttyvä maailman sydän ja palava patsaana sen vahinko-valkeen.
Niin, peljätkää! Jo aurinko ihmisrintaan rakensi pajan. Ja kerran, kerran sen säkenet iskevät kautta jok'ainoan majan. On kaatuva kalvas, on syttyvä maailman sydän, ja ijäinen järki on ohjaava orheja ajan.
HÄTÄ
Korkea kohtalo, auta, auta, purteni ainoa hukkuu! Purteni pohjalla varhainen vaiva ja myöhäinen onneni nukkuu.
Elämän pitkät ja pimeät laineet armaani haudata taisi. Elämän pitkät ja pimeät laineet munkin jo lakaista saisi.
HYVÄÄ YÖTÄ
Saapuu hetki toivottuni, lankee uupuneesen silmään kauan kangastellut uni.
Hyvät yöni heitän sulle. Yöhön käyvän sielun tähti viimeinen sa olit mulle.
Jo on hetki pilkko-pimeen: siunaan sydämesi suuren, menen maata Herran nimeen.