KIRKASTETTU
Elin minä ennen ihmis-onnen pienillä lämmönsäästöillä. Nyt olen kylmäksi kirkastettu kovilla syntien-päästöillä.
Köyhä olin ennen kaikkein nähden, nyt olen kerjuri salassa: nyt olen harjalla aution alpin, kuolema sydän-alassa.
Nosti minut maailman henki, nosti aurinkohon asti, kantoi niinkuin suuren kotkan hartioillaan mahtavasti.
Heitti minut maailman henki maahan niinkuin pienen lastun Herään niinkuin unta nähnyt, aisoihini jälleen astun.
ERÄMAALLE
I
Viimeisen, viimeisen kerran meitä on kaunista kaksi: koskemattomat korvet joutuvat kansan vierahan poljettavaksi.
Neitsehelliset lehdot viimeistä yötänsä nukkuu, viimeisen, viimeisen kerran kevätkäki metsien poluille kultia kukkuu.
Viimeistä, viimeistä yötä itse ma haaveissa kukin, viimeisen kerran ma kuulen hyrrääjät erämaan yöllisen yksin-rukin…