Sa tuijotat silmiini vieraisiin kuin kahteen kalliokairaan. Ah, vieläkö alta sen kivisen piin sa näät minun sieluni sairaan?
Minä olin luotu vain yhtä varten.
Minä olin luotu vain yhtä varten ja yksinäisyyteen; minusta on tehty symboli synnin ja papitar pyyteen.
Minä olin luotu lehtojen rauhaan ja laupeuden tekoon; minut on heitetty himon ja hekkuman kiehuvaan kekoon.
Minä olin luotu uinumaan sisällä valkeain taljain; minut on pantu liehtomaan lempeä jäsenin paljain.
Nyt olen kypsä ma kylmään keimaan ja kuumahan vihaan; riemulla isken ma kultaisen kourun syyttömän lihaan!
Autuuden Amorit uinuvat vierillä viittani päärmeen. Katse on kyyhkyn, tahto on tappavan kalkkaro-käärmeen.
Kun minä silmää isken, kuivuvat morsiusmyrtit, kun minä kättäni nostan, nousevat kuoleman yrtit,
lakastuu luomisen työ sekä valkeus tuhannen lumpeen. Kirot ja kivien heitot luokoot hautani umpeen!
Ah, tulkaa, elämän ja kuoleman yö on luonani yksi! Kaunis on tulla mun kauttani myrkytetyksi!