On sydämeeni viritetty Afroditen ansa; siks mun tieni tumma on ja tuskaa tulvillansa.
Ma olen pantu palamaan ja sammumahan varhain; itku on mun iloni ja murhe palkka parhain.
Minä katselen iltahan autioon.
Minä katselen iltahan autioon. Voi, miksi et armaani tule! Voi, miksi ei yllä jo tumma yö ja miksi ei tähdet kule!
Mun rintani riutuu ikävää, niin vitkaan hetket mataa. Mun pääni on niinkuin tuomitun pää, johon puukonteriä sataa.
Voi, tule minun armaani, tule jo! Niin julmat on kaihoni kuvat: minä nään, miten vuodet vaeltavat ja hapseni harmentuvat…
Turhaan kukkii.
Turhaan kukkii syreeni kaunis, kuihtuva itseksensä.
Kukkaan palaa kuumat ja korkeat soihdut tyhjässä yössä.
Hiljaa hiipuu piilopirtissä sydämen heleä hiili.