HUHTIKUU
Puiden latvoissa punerrus on minun onneni olemus.
Suven tuntuna tuulissa yön vaeltaa maine mun eloni työn.
Lehtiä ei, ei hankiakaan: hermot palavat paljaaltaan.
Pilvet lentää, tohisee maa: kaukainen kauneus kangastaa.
LUMOTTU
Nukuin kerran kuutamossa enkä entiseksi havaa; elämä on unijuomaa hiljaisesti hiivuttavaa.
Soivat kerran korvissani tuuliharpun harmaat kielet; siitä asti helisevät ihmiset ja ilmanpielet.
Milloin, milloin silmistäni siirtyy öiset kauhun kuvat, milloin, milloin korvistani tuskan laulut vaientuvat?