NIIN KAUKAA HILJASEEN YÖHÖN — —.
Niin kaukaa hiljaseen yöhön salaiset sävelet soittaa kuin elämän verhottu sinfonia. — — En tahtoisi antaa koskaan selkeän aamun koittaa, joka repisi verhot pois — — Mun on niin hyvä näin vain katsoa pimeään päin, joka särmien ylitse pehmenin lepää kuin sovituksen suuri suloisuus, kuin väsyneen maailman rauha, kuin pysähdetty kulutuksen ikuisuus — —
SUA KATSOA MIELISIN KAUVAN SILMIIN — —.
Sua katsoa mielisin kauvan silmiin, syvähettehet sielusi loihtia ilmiin ja juoda niitä ja päihtyä siitä ja hukkua huumiooni. — —
KUN TUNNETTANI HYVÄILET — —.
Kun tunnettani hyväilet, niin teet sa väärin, väärin, vaan tee se sentään, tee se vaan, oi vie minut houritun unten maan, ne hetken kehrään ma purppuraan ja kultakuoriin käärin — — Kuin elämäni ainoat aartehet ne syvähän suljen rintaan ja niitä en vaihtais' onnehen maan, en muiden riemujen hintaan. Niin tarkoin muistosi talletan kuin kerjuri kultamurun, sen auvona kannan sielussain läpi suuren elämän surun.
MUN PÄÄSSÄNI HUIMAA HURJASTI — —.
Mun päässäni huimaa hurjasti joka kerta kun muistan sua kuin elämäni tulehen syttyä vois tai kokonaan seisahtua — —
Sinä sairahan ainoa ajatus, sinä tunteeni liekki kuuma; koko maailma sun tähtesi unhottuu ja arvotonta on kaikki muu paits' silmies' salainen huuma. —