Minä tunsin kuinka se syttyi taas se toivoni sammuva tuli, se loistoa loi ja se lämmitti ja riemuhun murehet suli.
Nyt loimua liekkini korkeaan,
älä pakene koskaan multa,
sun paloasi pyhänä palvelen
kuin Vestan alttaritulta.
On soihtusi taivahan porraspuu, se jumalien juhliin kantaa, se elämän tyhjän täydentää ja lennon ja loiston antaa. —
TAAS SOIVAT NE SUURET SURUT — —.
Taas soivat ne suuret surut kuin kuoleman urut mun mieleni kulutetun; ne soivat uupuvan lauhaan kuin haudan rauhaan ne vihdoinki vihkisi mun. —
OI TERVE, LEMPEÄ TUONETAR — —.
Oi terve, lempeä tuonetar, joka lopetat vaikean työni, joka katkaset vankilakahleeni ja painavat pakkovyöni!
Elon sekavat vyyhdet sa selvität:
näin väsyneen päiviä säästät,
ja hiljaa raudasta irralleen
sinä kuritusvangin päästät.
Oi terve, lempeä tuonetar! Sun tiedän jo tulevan kohta: jo laulusi ilmassa leijailee ja valkeat vaattehes' hohtaa — —