Tarjosi taivas minulle rauhan, lämpösen lehdon ja lammen lauhan: taistohon uupuvan luuli. Uhmaten hylkäsin onnen moisen; kohtalon tahdon toisen, toisen, anna mulle myrsky ja tuuli!
Mustan muran ja valkosen vahdon, nousun ja laskun ma nähdä tahdon, elämän vaihtojen ponnen, tahdon minä syntien ilomaljat juoda, tuntoni tuskasta Edenin luoda, kärsimyksistä onnen!
MINÄ TUNNEN KUINKA SE PULPPUAA — —.
Minä tunnen kuinka se pulppuaa mun suonteni sisäpuolla; on niinkuin nyt olis' elämä vaan ja huomenna vois jo kuolla. —
Tule tuhoinen tuuli ja myrsky nyt ja ota minut omaksi kerta: minä tahdon hyrskyhyn sukeltaa ja hukkua keskelle merta. — —
MINÄ HIIVIN SYRJIÄ SYVÄNTEEN — —.
Minä hiivin syrjiä syvänteen ja kuilut ne viittovat alla ja rotkojen syrjät liestyvät joka uudella astumalla. —
Avohelmojen hautojen reunalla
juon elämän kukkien huumaa,
minä tanssin miinojen kupeilla
ja jalkojen alla jo kuumaa. —
Minä kuljen kuolemakypsänä, kuin katkeis' jo kannatinsilta, kuin jokainen päivä ois viimeinen, joka ilta mun elämäni ilta — —