Hiihdän yöhön aavikolle — — Kuultaa kenttä jäinen, kuu vain kulkee ylähällä yhtä yksinäinen — —
Kohti yötä, kohti tuulta, kohti pilven pintaa! Vauhdin kiihto, tuskan viihto! huutaa sairas rinta. —
YLLÄTÄ IKUINEN YÖ — —.
Yllätä ikuinen yö, loppuos elämän työ! Kahlittu henkeni pakkovyössä rautaansa lyö. — Hukkuos taivas ja maa, vaipuos varjojen taa! Levoton henkeni häviön yössä rauhan saa — — —
SUO ANTEHEKS' HULLU HURJUUTEIN — —.
Suo anteheks' hullu hurjuutein, sinä taivahan taatto hyvä, suo anteheks' uhmiva kurjuutein, sinä ainoa suuri ja syvä!
Minä mieleltä olin kuin titaani
ja uhmasin olla vuori;
minä olinkin ihmisen lapsi vaan
ja särkyvä kuplan kuori.
Minä ryöstin uskolta unia
ja toivolta siipien kultaa;
niin toivoni raajarikkoutui
ja uskoni kuoli multa.
Minä varjojen kisoja kiusailin
ja elämän yöllä mä leikin;
vaan yö minun valoni sammutti
ja varjot ne valtani veikin.
Minä nöyränä katuen kumarrun sun etehes, suuri Luoja; olen sairas, heikko ja voitettu, sinä ainoa elämän tuoja. —