MUN TUNTUU SILLE — —.
Mun tuntuu sille kuin kaikk' ois turha ja usko onneen vain onnen murha, ja raskaana huokaa rinta: Jos onnen kaipuu on valhe väärä ja tunnon tuska vain elon määrä, sen loppu ois toivottavinta.
KUN KUOLEMAN ENKELI LUOKSENI HIIPII — —.
Kun kuoleman enkeli luokseni hiipii ja päälläni leijaa sen musta siipi ja sen viikate ilmassa välkkyy, niin huudetaan mulle: Nyt heittäös työ, nyt kellot lyö, nyt on ilta ja ehtii yö, nyt kaiken loppu jo tullee!
Miks' et sinä tuonen hiljanen haamu vois olla hengetär uuden aamun yhtä hyvin kuin haltija illan; elo yöllinen häivä ja päättymätön työ, vain tuska mi syö, vain katkeava kapalovyö ja kuolo se suuri päivä. — —
VALO KAUNEHIN ON, KUN TUMMIN ON VARJO — —.
Valo kaunehin on, kun tummin on varjo, kun yöhyt päivälle taustan tarjoo, maa taittavi taivahan tarhan. —
Elo ihanin on, kun pohja on mustin, tie riemujen täplätty tuhansin tuskin, hyvä nostettu helmasta harhan. —
MIKS' TEHTIIN NIIN? — —.
Miks' tehtiin niin? Me leikittiin. — Vai leikittiin! — Elon taistossa leikki on niin virkistävää, hyvää, jos ei joku varomaton puno leikkihin totta ja syvää. — —