Hänen äänensä raapi ja särähteli kurkussa epätasaisesti kuin kukkopojan ja hänen suunsa kävi hymyillessä happamesti marjamaiselle supulle.
Merkitsikö tuo vastaus turmeltuneisuutta vai lapsellisuutta?
— Vietätkö useinkin öitäsi noin ulkosalla?
— Sattuuhan sitä joskus, sanoi tyttö karusti. Paleltunut karviaismarjan raakale, joka ei koskaan kypsy, ajatteli Olli.
— Etkö koskaan pelkää?
— Mitä minä pelkäisin?
— Pahoja ihmisiä…
— Jos joku koskee minuun, minä lyön.
Olli vilkaisi häneen ihmeissään etsiessään kaapista jotakin lämmittävää. Siellä piti olla vielä tilkkanen konjakkia.
— Jos joisit pienen kulauksen konjakkia, se lämmittää. Sitten voi käydä levolle tuohon sohvalle… Mikä sinun nimesi on?