Voisihan hän ainakin ottaa selvää junien kuluista. Huomiset työt hän vielä ehtisi jotenkuten järjestää.
Silvo suuntasi askeleensa päättäväisesti asemaa kohti.
Ilma oli vähän kylmennyt ja hämärtynyt iltaan päin. Jää rasahteli hauskasti jalkojen alla, taivas levisi heleän sinisenä ja lempeänä yli puistikon heräävien virpojen, paljaina odottavien oksien. Maassa oli tuoksua.
Kamalanhajuinen ja paksu asema-ilma löi Silvoa vasten kasvoja ovessa kuin saastainen riepu. Se herätti hänet kokonaan siitä unissakulkijatilasta, jossa hän koko päivän oli ollut. Hän sai jälleen järkensä päästä kiinni. Millä matkoilla hän oikeastaan oli? Kenen asioita kulki? Omantunnon. Pyh, mitä vielä. Olipa hän vain yksinkertaisesti vajonnut sentimentalisuuteen kuin vanha akka. Niinkuin se kalmisto ei pysyisi siellä paikollaan, niinkuin hän ei ehtisi sinne myöhemminkin, kesällä. Mutta lähteäpäs höpsimään nyt kesken kiireintä työaikaa, rahojenkin ollessa kireimmillään. Ja vielä yöksi sinne korpeen rämpimään, ja istumaan ensin löyhkäävässä ilmassa! Joo joo, kaikki ruuvit eivät olleet hänen päässään paikoillaan! Mikä piru häntä tänään riivasikin! Eilen-iltainen valvokki, levoton yö, kenties vähän kevätkin… Huonot hermot, huonot hermot!
Mutta kyllä minä teidät junkkarit opetan, puheli hän niille kuin koulumestari astuessaan päättäväisesti alas aseman portaita.
Pieni päivällinen ei nyt ollut pois paikoiltaan. Hyvänen aika, hänellähän olikin jo hirveä nälkä. Nälkähoureita tietysti kaikki tyyni, tuo äskeinen! Hänellä oli nyt paremmin varaakin herkutella, kun Elli oli poissa. Soittaisi jonkun toverin mukaan. Saisi kuulla iloisia kaskuja, se parantaisi höperyyden.
Miten olikaan huomenna koulussa? Helppo päivä. Kolmas puunilaissota, syyskuun vallankumous. Sattuupas hyvin. Siitä äskeisestä artikkelista saattoi ottaa hyviä paikkoja, puhua taas kerran pitkästä aikaa oikein lennokkaasti, kauniisti, niin että luokalla olisi hiirenhiljaista jännityksestä ja kaikki silmät loistaisivat…
Silvo huokasi helpotuksesta. Hän oli kuin jostakin sukelluksista jälleen päässyt pinnalle. Keskikaupungin hälinä ja valo vaikutti rauhoittavasti. Ei tarvinnut kuunnella enää pelkkää itseään. Ja kylläpä ruoka nyt maistui tämän pitkän kirkkomatkan jälkeen!
USKOTTU
Puut pesässä olivat märkiä ja paloivat irvissä ikenin. Louna kohenteli niitä hiljakseen.