— Miten sinä loukkaat minua, kun ryöstät minulta vapauden omassa huoneessani, jossa minulla pitäisi olla oikeus tehdä mitä tahdon, sanoi hän hiljaisesti.
— Niin sitä luulisi. En minäkään ole saanut olla omassa huoneessani niinkuin olen tahtonut. Jokaisella on oikeus koettaa elää omaa elämäänsä ja jokaisella toisella on samasta syystä oikeus olla hänelle kiusaksi tässä pyrkimyksessä. Ihmiset tunkeilevat ja törmäilevät toisiaan vastaan alituisesti…
Louna ei vastannut mitään, hän seisoi kivettyneen mukautuvana.
Risto tuli Lounan luo ja pani avaimen pöydälle hänen eteensä:
— Tässä se on. Anna anteeksi. Hetki on ohi…
Louna ei liikahtanut.
Ei kumpikaan puhunut mitään pitkään aikaan.
— Minun pitäisi aina olla sinun lukkosi takana, sanoi Risto surumielisesti. Pelkään niin, etenkin nykyään. Väliin pelkään liikuttaa käsiäni ja jalkojani, pelkään avata silmiäni aamulla. Joku kamala istuu täällä takaraivossa…
Se on morfiini, ajatteli Louna.
— Ja sitten pelkään myös ulkomaailmaa. Tälläkin hetkellä juuri ratkeilee paljon siteitä, palaa siltoja poikki entisyyteen. Nyt minun pitäisi parhaillaan olla oopperaharjoituksessa. En mene sinnekään. En kotiin enkä oopperaan enää koskaan, sen olen päättänyt. Ja ne ovat jotenkin sama asia. Jos menen kotiin, viedään minut sieltä oopperaan ja jollen mene sinne, hulluinhuoneeseen. Jos menen oopperaan, viedään minut sieltä kotiin ja jos karkaan sieltä, otetaan minut kiinni hourupäisenä ja suljetaan kammioon väkipakolla. Minut voidaan niin helposti leimata hulluksi ja siitä kuilusta ei ole enää ylösnousemusta. Olen varma siitä, että vaimoni ymmärsi kaikki tämänpäiväiset eropuheeni hetkelliseksi mielenvikaisuudeksi. Niin valtavaksi kehittää avioliitto omistusvietin. Olen vakuutettu siitä, että vaimoni mieluummin tahtoo omistaa minut vaikka kuolleena tai hulluna kuin antaa minulle vapauden ja terveyden. Ja jos jotenkin saisinkin hänestä eron ja senjälkeen vielä menestyisin, olisin ainainen silmätikku ja salaisen himon esine hänelle. Hän harmittelisi menetystään. Jota vastoin jos hän saisi kuulla, että olen mennyt rappiolle, hän saisi rauhan. Sentähden en tahdo enää esiintyä ja olla syöttinä heikoille syntisille ihmisille. Sillä joko minut taas korjaisi lavalta vaimoni tai sitten joku muu.