Louna painautui jälleen tyynyihin, syvälle, ettei kuulisi mitään.
Mutta jälleen alkoi vähän ajan kuluttua kuulua pöydältä selvään sama särinä ja puhina, vinkuva, vonkuva, vaivaloinen, ontuva luskutus…
ISÄÄ ETSIMÄSSÄ
Siivooja-eukko astui kiireisesti Parolan herrasväen kesähuvilan keittiön puoleisesta portista sisään vetäen kyynärvarresta mukanaan noin 10-vuotiasta pikku poikaa.
Rouva näkyi istuvan verannalla.
Vaimo suuntasi askeleensa pääportaita kohden tyrkkien edellään poikaa.
Hän niiasi:
— Rouva ottaisi tämän pojan sitä asiaa toimittamaan sinne Siurun kylään. Kyllä se osaa, vaikka se pienikin on.
— Saahan tuo mennä.
— Niin ja rouva muistaisi toistekin, jos mitä sellaista sattuu, antaa tälle pojalle. Saahan tuo orpoparka siten vähän ansiota.