Taavi Parola ilmestyi samassa verannalle kahvia juomaan.
— Joko sinä lähetit viestin Siuruun? kysyi hän.
— Jo.
— Kenen sait lähtemään?
— Sörtin Liisan pojan.
— Sitä ei pitäisi suosia koko sukua, sanoi Parola. Se Liisa on koko paikkakunnan turmelus ja häpeä. Toiset ihmiset mahtavat olla aivan perinnöllisesti rikoksellisia.
— Jos se nyt on niin suuri rikos tehdä terveitä lapsia…
— Ei tehdä lapsia, vaan tehdä niitä monen kanssa! Kunniallisella ihmisellä on jo itsessään sellainen tunto, sellainen sielun siveys, ettei hän voi, ei mitenkään voi…
— Se riippuu usein siitä, millaiseen maailmankatsomukseen ihminen on kasvatettu Luuletko sinä, että kaikki yksi-avioiset ihmiset ovat sitä yksinomaan sielun siveyden vietistä. Ei, hyveellisyys on heille useimmin opetettua, he eivät uskalla, eivät tule ajatelleeksikaan, että voisivat rikkoa määrättyä tapaa vastaan. Tottumusta se on. Mutta onhan kyllä hyvä, että ihmisellä on hyviä tottumuksia…
— Ei se ole vain tottumusta. Muistanpa äitini. Hän jäi leskeksi nuorena ja eli vanhaksi. Hän oli kaunis ja hänellä oli kosijoita, mutta hän pysyi uskollisena isälleni kuolemaansa asti. Hänen olisi ollut mahdoton antautua elämässään useammalle kuin yhdelle, eikä kukaan oikein siveä ihminen sitä voi… Ei edes mennä uusiin naimisiin…