— Minä en usko, että sen sillä voisi pelastaa.
— Mutta minä sanon: jos…
— En sittenkään.
— Ei meistä olisi sitten ollut taistelutovereiksi. Olet oikeassa. Olisi ehkä usein tullut erimielisyyksiä menetelmästä. Välistä täytyy näes olla julma. Niin, ei sinun. Sinä olet jo paratiisin sisäpuolella… Mutta meidän muiden…
— Voiko olla paratiisin sisäpuolella, jos on paha omatunto siitä! Usein olen tuntenut itseni niin hyödyttömäksi täällä, tällaisena. Niinkuin minun velvollisuuteni olisi ollut tulla sinne ulos taisteluun, sinun luoksesi. Mutta mitä olisin siellä tehnyt, kun en olisi voinut taistella! En tiedä olenko tehnyt oikein, mutta niistä mahdollisuuksista, mitä minulla on ollut valittavana, olen ainakin koettanut valita oikeimman, mitään muita vaikuttimia huomioon ottamatta. Oikeuden-tuntoni on vaihdellut, mutta hyvä tahtoni on pysynyt samana…
— Siten juuri luodaan siveellisiä luonteita. Mutta sinä olet enemmän kuin siveellinen luonne. Sinä olet pyhä. Sinä olet ansainnut Pyhän maan. Ei ole ihmisten tytärten seassa koskaan ollut sinun vertaistasi. Mutta minä, minä olen rikollinen, käteni ovat viattomienkin veressä…
— Sinä olet Pyhän maan uljas temppeliherra, turvattomien suojelija, ristiritari, lohikäärmeen voittaja…
— Suurin voitto on itsensä yli. Ja se oli sinulla jo alusta.
— Ja sinä unohdit itsesi toisten vuoksi. Suurempi olet sinä. Miten pitkän ja vaikean tien olet kulkenut, ystäväni. Sinä olet paratiisin rauhan ansainnut.
— Sinä olet minun paratiisini. Sen uuden ihmiskunnan unelman, jonka puolesta minä taistelin, olen löytänyt sinussa. Mutta minä tahtoisin jakaa sen kaikille…