— Kaunis perspektiivi!
— Vahinko, että me silloin, kun vielä yksilö merkitsi jotakin, tulimme kuulumaan eri leireihin. Vahinko!
Ulko-ovi narahti.
Tohtori säpsähti.
— Se on luultavasti vain Seipi. Hän on minun henkivartijani nykyään, hermoni ovat niin epäkunnossa.
— Hermot ovat huonot minullakin, mutisi tohtori.
— Ota virkavapautta, lepää.
— Minun luonteellani ei levätä ennenkuin haudassa, naurahti Linna. Työ on hermoilleni paras lääke. Valtiollisen toiminta-alani olen menettänyt, lääkärin ammatti on vielä onneksi jälellä.
— Mutta minä ammatiton, sanoi Kuutti, miten saada lepoa omilta ajatuksiltaan? Mitä tehdä pahalla omallatunnollaan?
— Sinähän voit tehdä siitä kirjo…