— Tiedäthän sinä. Tunnon tuskat…
Samassa syöksyi Seipi sisään intohimoisella eleellä, joka hänen luonteelleen muuten oli aivan outoa.
— Halpamaista, kamalaa! karjui hän.
— Mikä? Mitä on tapahtunut?
— Ja minä, joka vielä äsken olin täynnä pyhää ihailua ja innostusta, joka luulin, että teidän suuri aatteenne, neiti Linna, tuolla ulkona samosi kohti lopullista täyttymystään! Mikä hirvittävä pettymys! Ei, he siellä ulkona teurastavat, ampuvat, pistävät puhki, upottavat ja silpovat ihmisiä! Par'aikaa! Näin omin silmin. Sosialistiset rosvokaartit ovat taas ottaneet vallan käsiinsä ja venäläisten aseilla ja venäläisten toverien tuella he nyt kurittavat ja riisuvat aseista "lahtareja", joita ovat kaikki muut paitsi he. Ajatelkaas, me olemme lahtareja me! Tekin neiti Linna, joka ette tapa kärpästäkään. Lahtari! Lahtari! Tragikoomillista. Kunnianloukkauksesta pitäisi panna linnaan koko puolue! Syyttömien ihmisten solvaaja!
— Se on vuossatain takaista vihaa, sanoi Kuutti. Yksi polvi saa sitten syyttömästi maksaa kymmenien sukupolvien vääryyden ja sorron. Se on maailman meno. Heille on joskus tehty paljon pahaa.
— Roskajoukot avaavat vankiloita ja hulluinhuoneita. Topi Outaria näin kuletettavan riemumarssissa yhdessä vapautettujen murhaajain kanssa välkkyväin pistinten edessä. Topi oli ainoa valopilkku koko tuossa saattuessa. Koteja tarkastetaan, pankkeja ryöstetään, omaisuutta jaetaan tasan toreilla, porvareilta on kielletty leivänjakelu. En saanut mitään. Jäsenkortti? kysyttiin. Porvari —, minä —, joka olen enemmän sosialisti mielipiteiltäni kuin kukaan! Porvari, minä, joka olen köyhempi kuin köyhin työmies! Mutta liittyä puolueihin en voi, ne ovat kuin vanhoja madonkoteloja kaikki, niiden perusteet ovat muinaisuudesta lainattuja, niiden menettelytavat barbaarisia! Jos omaisuuden tai mielipiteitten mukaan jaettaisi kaikki ihmiset porvareihin ja köyhälistöön, luulenpa, että sangen monet sosialistit ja porvarit saisivat siirtyä toistensa puolelle. Ja he tuolla ulkona laulavat veljeydestä ja vapaudesta, he aseelliset sortajat!
— Maailma on vaihtanut epäkohtansa muotoa, sanoi Kuutti, ja vaihtaa nykyään joka päivä. Alammehan jo tottua vallankumouksiin. Porvarillisella yhteiskunnalla oli omalla tunnollaan heikkoudensyntejä, sosialistinen uhkaa hirmuvallalla. Molemmat ovat massapaheiden tyys-sijoja. Sosialismi ei tapa porvarismia, se laajentaa vain sen piiriä, laumaihmisen yhteiskuntaa. Taiteilijalle ja yksilölle on sosialistikin porvari.
— Ja vielä kymmenen vuotta sitten vaelsin ympäri kuin Jerusalemin suutari herättämässä tätä kansaa, pänttäämässä sen päähän ihanteita ja isänmaallisia lauluja. Siinä oli jotakin kaunista, epäitsekästä. Nyt ei ihanteellisuudesta jälkeäkään missään. Etuja, rahaa, valtaa, on ainoa, mitä pyydetään!
— Milloinkahan tullee vapaiden, kehittyneiden yksilöjen yhteiskunta! huokasi Kaarina.