— Sota on paha, mutta valitettavasti välttämätön paha.

— Miksi sinun mielestäsi välttämätön?

— Siksi, että paha yleensä on yhtä välttämätön kuin sinun mielestäsi hyvä. Se kuuluu maailmanjärjestykseen, jonka syvin, pohjimmaisin periaate piilee vastakohtaisuudessa. Kaikki edistys on taistelulla voitettava. Ei voi ajatella mitään kehitystä ilman sotaa, ei mitään todellisia luonteita ilman sitä.

— Sen on muututtava henkiseksi. Tappamistavan täytyy voida hävitä ihmiskunnasta ja se häviääkin vielä…

— Kuule, Kaarina, sanoi tohtori istuutuen ja muuttaen äänensä alentuvan tuttavalliseksi, jos minun periaatteihini ei kuuluisi olla puhumatta naisten kanssa periaatteista ja yleensä mistään järkevästä, niin olisin jo aikoja sitten todistanut sinulle kaikkien sinun elämänpyrintöjesi mahdottomuuden ja juurettomuuden. Niin, ne ovat epänormaalisia ja suvun heikontumisviettiä todistavia ja siihen viepiä. En epäile tarkoitusperiesi rehellisyyttä, mutta kaikkine hentomielisine parannus-houreinesi olet luvalla sanoen ihmiskunnalle ja kansallesi vaarallinen ja turmiollinen olento, joka minun velvollisuuteni ihmisenä ja lääkärinä, kansalaisena ja läheisenä omaisena olisi toimittaa turvallisempaan paikkaan päähänpistojaan lietsomaan. Minä vakuutan, että sinun kaltaisesi sielullinen sairaustapaus taivasta hipovine kuvitelmineen ei ole minun praktiikassani aivan tuntematon. Tiedän erään paikan, jossa varmasti tapaisit aatetoverejasi. Mutta heidän ei sallita lähetellä kiertokirjeitä virastoihin ja yhdistyksiin ja kahviloiden pöydille, niinkuin sinä teet. Etkö sitten ollenkaan itse huomaa, että teet itsesi naurettavaksi ja pilaat menettelylläsi hyvätkin asiat? Älä tapa! Älä tapa! Tuonhan me kaikki tunnemme. Mutta eihän tarvitse silti jäädä tuijottamaan siihen kuin idiootti, ulottaa sitä aina eläinkuntaan asti, niinkuin sinä teet, napostella siltä pohjalta heiniä, riisinjyviä, puhtaaksi viljeltyjä vesiherneitä ja ylläpitää kasvisruokalaa, joka ei kannata ja jossa pilataan ihmisten terveys. Lääkärinä tiedän, että täytyy olla tehnyt kovin paljon syntiä ennenkuin ihmisparan vatsa ansaitsee tuollaisen rangastuksen. Normaalille, terveelle ihmiselle se on epäoikeudenmukainen ja usein sopimaton. Tämä asian käytännöllisestä puolesta. Sen aatteellisesta puolesta ei kannata edes puhua, se on naisellisen epäloogillisuuden tyypillinen hedelmä. Elämän, vaikkapa vain orgaanisen elämän hävittämistä, siis surmaamista, ei voi koskaan välttää. Tai missä on raja? Minä tiedän, että sinun talosi on kärpästen ja muiden basillinkulettajien ja pörriäisten paratiisi: niitä ei siellä tapeta, mikäli olen kuullut. Eikä tietysti muitakaan syöpäläisiä.

Tohtori hymyili kylmän hupailevalla ivalla.

— Ja tällä siivottomalla tempulla luulet päässeesi ideasi juuriin! Niin, basillinkulettajat säästät kyllä, mutta mitä tahdot tehdä itse basilleilla? Säästät tietysti nekin, siitä yksinkertaisesta syystä, ettet osaa tehdä parempaa. Mutta meidän lääkärien koko altruistinen elämäntehtävä uusimpana aikana on perustunut pääasiallisesti voitokkaaseen taisteluun mikroobeja vastaan. Tuon silmin näkymättömän biljoona-elämän tuhoamiseen perustuu ihmiskunnan elämä ja toivo, sen terveydellisten suhteiden kohoaminen ja sen henkisen voiman säästö. Me ihmiset menestymme kuten muutkin eläimet vain tappamalla tieltämme pois meille vahingollista elämää. Aate, josta ei voi toteuttaa kuin pienen alku tyngän, jonka noudattamisessa ei voi olla rehellinen, perinpohjainen, johdonmukainen, on siveelliseksi ohjenuoraksi kelpaamaton. Saman tuomion voisi lähemmin asioita tarkastellen langettaa kaikesta sinun pakkomielteistäsi, joita tietysti itse luulet ihmiskunnan johtaviksi aatteiksi: maailman yksikielisyydestä, valtion lapsenhoidosta, samanlaisesta arvonimestä naidulle ja naimattomalle naiselle ja mitä ne kaikki ovat! Ne ovat löyhämielisiä ja typeriä rappeutumisteorioja, jotka johtaisivat tyhjyyteen ja perikatoon, elleivät ne sitä ennen luhistuisi käytännölliseen mahdottomuuteensa aivan kuin Tolstoin sukupuoli- tai -puolettomuusopit ja puhtausihanteet. Niin, niin, tietysti kannatat niitäkin! No, sinä olet jo kautta maan tunnettu hupsutteluistasi ja nuo sinun vapaamuurarisalaseurasi jäävät kyllä omaan arvoonsa. Niistä en sano mitään. Mutta tämä uusi "cymbalum mundi", tämä Rauhan sanomain rauhan liitto! Etkö käsitä, että se on liian rohkeaa peliä. Tunkeutua suurpolitiikan alalle, josta et ymmärrä yhtään mitään! Ja noilla valteilla! Nyt juuri kun on toimittava aivan päinvastoin! Nyt juuri on meidän koottava kansa yksimieliseen puolustusasentoon, saatava omat sotavarustukset. Tuhannet ihmiset työskentelevät par'aikaa sen puolesta henkensä uhalla. Ja sinä, sinä uskallat… Suomalainen sotaväki on päivän polttavin kysymys. Niin kauan kuin meillä ei ole sitä, ei Suomi mahda mitään.

— Ja mitä mahtaisi se, vaikka sellainen olisikin? Ei mitään.
Kourallinen ihmisiä, äkkiä kokoonhaalittu asevarasto vuossatoja
varustautuneita valtiomahteja vastaan! Voimain haaskausta!
Järjettömyyttä!

— Sinä unohdat, että meidän tällä hetkellä on taisteltava muutakin kuin ulkonaista valtiomahtia vastaan, että meidän on taisteltava paitsi valtiollisen itsenäisyytemme myöskin sisäisen järjestyksemme ja turvallisuutemme puolesta anarkiaa vastaan, että meidän on lakattava olemasta epäjärjestynyt ja veltto rosvovaltio, jos kerran rohkenemme tavoittaa vapauden kruunua. Meidän täytyy pyrkiä vapaaksi samalta tasolta kuin kaikki muutkin. Miten kehtaisi Suomen kansa tällaisena tulla vaatimaan vapautta muiden kovasti koeteltujen ja sankarillisesti uhrautuneiden kansojen rinnalle, kansa, joka mieluummin suutelee ruoskaa kuin raaskii hellittää kalleista hengistään ainoatakaan, kansa, jonka miehet eivät enää viitsi tehdä työtä, silloin kun muualla maailmassa ponnistetaan yötä päivää, ainoastaan maata ja tulla syötetyiksi kalliilla palkoilla kuten laiskat sotamiehet, jotka he nähtävästi ovat ottaneet esikuvikseen, kansa, jonka naiset ilomielin synnyttävät äpäröitä sitä tallaavalle viholliselle raakavoimalle! A propos, viimeinen Suomen naisia koskeva uutinen on se, että he ovat kutsutut, lakkolaiset nimittäin, toverien turvaan — sotalaivoille. Kauniita turvapaikkoja todellakin! Sotalaivat ovat nyttemmin siis enää vain kelluvia porttoloita. Siitä nyt näet, mihin vie tuo jalo rauhan-aate. Tai kenties ei sinun kannaltasi tässäkään ilmiössä ole mitään moitittavaa!

Tohtorin äänessä oli viiltävä sävy ja hänen pienet silmänsä katsoivat
Kaarinaan kuin pistävät neulat.