— On kysymys asioista ei ihmisistä.
— Venäjällä on ihmisluonto rikasta ja jaloa ainesta. Olosuhteista on voinut riippua sen nurja muotoilu. Mutta arvostele parhaimpain älä huonoimpain saavutusten mukaan. Mistä muusta kansasta olisi voinut nousta joku Metschnikov, joku Tolstoi, nuo suur-inhimillisyyden ensimäiset tulenpatsaat…
— Ex oriente lux! tarkoitat, sanoi tohtori ivallisesti.
— Niin juuri. Länsimainen formalismi ja koneellinen maailmankatsomus kaipaa itämaisen hengen syleilyä luodakseen uuden tulevaisuuden ihmisen.
— Venäläiset ovat mädäntyneet ennenkuin he ovat kypsyneet. Ja ihminen perii rotu-olemuksensa ruumiillisesti ilman mitään hengen syleilyä. Sitäpaitsi voi suurena pääsääntönä perimysteoriassa pitää sitä, että ihmisellä on hyvin suuret taipumukset periä vain huonot puolet.
Kaarina aikoi vastata jotakin, mutta hillitsi itsensä.
— Ihmiskuntaa voi jaloilla ajatuksilla kasvattaa, virkkoi hän sitten verkalleen.
— Jos niin sanotut ihmiskunnan parantajat ovat yleensä sinun kaltaisiasi, niin on heillä hyvin pienet mahdollisuudet parantaa ihmisiä. Minut sinä teet suorastaan huonommaksi. Sinulla on ihmeellinen kyky keksiä ja lausua epämiellyttäviä asioita. Sinä ärsytät minua aina, panet aina vastaan, käännät parhaat ajatukseni kieropeilin irvikuviksi ja koetat ikäänkuin vähentää minun itseluottamustani. Näverrät ja nälvit tuolla näkymättömällä, kiusoittavan kiltillä tavallasi persoonaani ja aatteellista pohjaani. Puhut asioista, joita et ymmärrä, joita naiset yleensä eivät voi ymmärtää. Ja jos sinulle selittää jotakin, on se kuin heittäisi vettä hanhen päälle, kuin puhuisi seinälle. Tiedätkö, Kaarina, tulin luoksesi puhuakseni sinulle vakavasti, vaientaakseni sinun julkisen hupsuttelusi, sillä se on isänmaalle vahingollista. Pyydän sitä vielä sinulta vakavasti, vaadin sitä. Lopeta rauhan liiton toiminta!
— En.
— Kenties luotat Kuutin apuun.