— Nuoruuden hairahdukset annetaan meillä helposti anteeksi. Kukaan ei muista enää hänen vanhaa venäjänmielisyyttään! naurahti Vuosalo.
— Vanhaa, onko tämä vanhaa! mutisi tohtori Linna.
— Jokainen tämän kiertokirjelmän allekirjoittajista on tavallaan isänmaan vihollinen.
— Niin. Tästä asiasta ei voi olla muuta kuin yksi mielipide. Se on Juudaan suudelma meidän vapautemme asialle. Onko mitään mahdollisuutta nykyään voittaa rauhan palmulla? Ei. Eläimelliset vietit ja raakavoima ovat maailmassa vallalla. Hyvät herrat, tuo rauhan kirjelmä, tuo aseista riisumis-kehoitus ei aiheuta muuta kuin entistä pontevampaa toimintaa järjestyksen aikaansaamiseksi niillä keinoilla, mitkä nykyisessä hajaannustilassa tepsivät, se on: aseilla.
— Hyvä! Hyvä!
— Valtuutamme siis tohtori Linnan edelleen toimimaan yhteisen asiamme puolesta samaan suuntaan kuin ennen.
— Hyvä!
— Parin päivän kuluttua voin antaa varmempia tietoja, sanoi tohtori, katsoen kelloaan.
Jonkinlainen hermostunut mieliala tuntui yleensä vallitsevan seurassa.
Agronomi Ritola, joka Orkokummun ryöstöjutun vuoksi ei saanut rauhaa, kiirehti lähtemään.