Myöskin tohtori Linna näytti levottomalta. Hänelläkin oli vielä tärkeitä asioita muualla samana iltana.
Muutamat istua murjottivat äänettöminä ikäänkuin hautoen jotakin, jolle he eivät tahtoneet saada ilmaisumuotoa.
Tohtori Karpille oli heikon terveytensä vuoksi paha valvoa myöhään.
Hän nousi lähteäkseen yht'aikaa kuin tohtori Linna ja agronomi Ritola.
— Kyllä minusta sentään on vähän liikaa, että rauhan ystäviä meillä nimitetään isänmaan pettureiksi, sanoi Vaskio, heidän mentyään. Rauhaanhan koko maailma kurkoittaa ja siihen on tietysti pyrittävä rauhan aseilla, ellei tahdo tehdä itseään syypääksi samaan rikollisuuteen, jota muissa tuomitsee.
— Ja minusta on väärin että kaikki epäjärjestys maassa pannaan sosialistien niskoille ja kaikki järjestys porvarien ansioksi. Sosialistit eivät vain hyväksy nykyistä järjestystä ja pyrkivät toiseen, niin on asia. Ja huonoja aineksia on joka puolueessa, sanoi Kalpanen.
— Nuoret miehet, katsokaas tänne, keskeytti tuomari Vuosalo ja kaivoi taskustaan äsken ilmestyneen iltalehden. Katsokaa mitä tuossa taas seisoo. Sotilaat ovat puhkaisseet eräältä vastaantulevalta liikemieheltä vatsan, niin että suolet tulivat ulos, lyöneet tikarilla ajuria selkään ja ryöstäneet hänet ajeltuaan ensin ympäri useita tunteja, pahoinpidelleet erästä palvelijatarta. Katsokaa!
— Mutta nuohan eivät ole suomalaisten tekoja.
— Mutta mitä sanotte siitä, kun suomalaisen työväen yhdistys virallisesti kääntyy näiden Suomi-raiskaajien puoleen pyytämällä heiltä apua rauhallisia porvareita vastaan, jotka eivät tahdo muuta kuin suojella henkeään ja omaisuuttaan!
— Porvareillahan ei saisi olla omaisuutta, sehän juuri kuuluu sosialistien ohjelmaan, naurahti Vaskio.
— Ja parempi olisi heistä, ettei heillä olisi henkeäkään, ryhtyi puheisiin maanviljelijä. Hirteenhän ne toivottelevat kaikkia meitä. Mutta kunpa eivät vain itse ensiksi joutuisi suolivyöstään sykkyrälle. Sanon vaan kuin Ritola äsken, että eläkääpäs nyt rahalla, syökää rahaa, lakkolaiset! Maanviljelijän pitäisi heitä vielä elättää, noita roistoja, jotka estävät lehmiä lypsämästä, toukoja tekemästä, sillä työllä, jonka hän on saanut hengenvaaralla suorittaa! Siitä vaan ei tule mitään. Suomen Saarijärven Paavoilla on myös pieni sana tässä asiassa. Kelle leipä tässä maassa kuuluu? Ei se vaan lakkolaisten suussa saa mureta. Muualla maailmassa kynnetään ja kylvetään yöllä sähkövalolla ja meillä ei edes viitsitä tehdä sitä työtä, mihin rauhan aikana on totuttu, vaikka nälän hätä on ovella. Maalainen on meillä vasta oikea työmies ja on aina ollut, mutta ei hän ryssän hännässä roiku…