JASKA (Tulee). Rakas vaimoni Justiina, mikä onnettomuus!
JUSTIINA. Ei se tule kello kaulassa. Mutta niinhän sinä olet kuin hyypiä hävitetyssä kaupungissa.
JASKA. Mutta se on lohdukseni, että sinun on käynyt paremmin. Joko latasit pellon?
JUSTIINA. Mitäs minä… toin hevosen pellolta sotkemasta.
JASKA. Entäs ne palvatut siankinkut, jo herahtaa vesi kielelleni.
JUSTIINA. Palvasin, palvasin, poroksi ne paloivat kaikki.
JASKA. Vest ja varjele! Ja minun voini luiskahti järveen kumartuessani.
JUSTIINA. Senkin höömeli! Missä on huivini?
JASKA. Anna minulle takaisin miehuuteni merkki, mitäs se riikin maanjakaja sanoisi, jos minä kulkisin omalla pihallani niinkuin kananvaras.
EPRA. Omalla pihallasi?