MAAILMAN-MATTI. Ha!
EPRA. Jaa, ha!
MAAILMAN-MATTI. Viuhkanliehtojan.
EPRA. Jaa viuhkanliehtojan?
Ansu tulee katsellen luhtia.
EPRA. Kas tuolta tulee Ansu, kyttää kai taas meidän Amaliaa, mutta sen minä sanon, että asia on sitä laatua, että meidän tyttö on sitä säätyä, ettei se rengin remmaksi sovi. Akianteri on toista maata, sillä hän on lauluntaitosa ja pian hän saa ikipyöränkin valmiiksi. Minä panenkin sen Ansun liehtomaan, niin Amalia saa olla rauhassa. — Ja nyt minä menen hakemaan velivainaani ison viheriän kirkkosateenvarjon. (Menee tupaan.)
JASKA (Tulee, alkaa maalata sikolätin salpaa). Mitäs se täällä teki? Se on kiero mies se Epra, eihän se vaan tutkistellut meidän aivoituksiamme.
MAAILMAN-MATTI. Emme me olekaan naukumaijan poikia.
JASKA. Emme olekaan, sillä sitä vartenhan Jumala on meille järjen ja mielen antanut, että me mahtasimme katsoa eteemme.
ANSU. Onkos täällä näkynyt Amaliaa? Herrastuomari käski sanoa, että hän saapuu Akianterin kanssa katsomaan oikein sen itsensä ison herran ja Sipillan jälkeläisen ojankaivamista. — Mutta mitäs se Justiinan Jaska tekee.