Näes, reppurilla on reppurin tie, rakas ystävä meitäkin muistaa, hän humalat, kolikot kotiin vie ja ne arkkunsa pohjalle puistaa. Siell' aikoja huonoja naukuilee ja kengänruojia paikkailee, jo huomenis täällä on taasen!
20/3 99.
KULKEVA RITARI.
(Mielikuvitelma)
Turun sillalta haaksi se lasketti ja sen läntehen tuulet toivat, yli Naantalin siintävän saariston pyhän Pirjetan kellot soivat.
Ne jättivät kaijun niin kaihoisan ja ne sydämmen juuria viilsi, sen haahden kannella seisoi mies ja silmässä kyynel kiilsi.
Ja taivahan pilvet ne riippuivat yli luostarimuurin harmaan, hän katseli kammioruutuja kuin muistelis kasvoja armaan.
Hän muisti Laukon kartanon, johon lehtevä kuja johti, hän ratsasti ali portin sen, josta Kurkien vaakuna hohti.
— Hän ratsasti Laukon kartanoon, asesalista soihdut loisti ja nuorelle Pirjetta neidolle hän sydämmensä lauluja toisti:
— — — — — "Sinä olet mun linnaruusuni, sun menetin liian varhaan, ne istutti ihanan ruusuni sen harmaan luostarin tarhaan.