Ja toivat ne toivon tullessaan ja elämän uskon ne toivat, viel' onhan vuosia vastassa ja kohtalot muuttua voivat.
Ja raiskaa se ruoste ja koikin syö ja murtaa ne ihmisenki, mut tähtiä tuikkii, jos sammuukin ja pysyy se elämän henki. —
— Hän antoi sen suuren kätensä, tuli salainen silmistä päilyi ja tarhasta kellot kalkatti ja täysinä tähkät häilyi.
Kesällä 1899.
TULKIT TULIVAT.
"Totuus ei pala tulessakaan."
I.
Kuulkaa kuinka yli Euroopan taas totuudesta torvet raikaa, ne ihmissydämmihin toivon puhaltaa ja ennustavat uutta aikaa!
Kuulkaa kuinka vallat vapisee, kun taivaan ukko jyrää viertää, hän sodan kirousta niille muistuttaa ja salamoihinsa ne kiertää!
Kansat pyytää matkanmerkkiä, ne maahan taivuttavat selkää, ne pyytää ilmaa hiukan, missä hengittää ja Antikristusta ne pelkää.