Kansat nauraa pilanäytelmää, kun rauhan keppihepo laukkaa. Hyp!: toinen näytös, kolmas: seis! ja neljäs: pois! ja viides näytös: tykit paukkaa!
Kuulkaa rauhanpalmun suhinaa, siell' lännen hellät tuulet soittaa: ei totuus sammu, sillä totuus perii maan ja kerran rakkauskin voittaa!
II.
Ja tulkit tulivat viesteineen ja valiot vaelsi maita; ne pyrkivät pimennon pyhäkköön, mut sinne tie oli kaita.
Ne näyttivät jaloja kirjojaan, mihin tietäjät nimensä piirsi, ne saarnasi outoja oppejaan, mut vartiat syrjään ne siirsi.
Ne tulivat pienen kansan luo, joka surusta on liiaksi tiennyt, jok' on pyhävaatteensa piilottanut ja ilonsa viluhun vienyt.
Ne palasivat pimeiltä porteilta, kävi kansani laulaen vastaan, se oli kuin rikkaana riemustaan, moni äiti se suuteli lastaan.
Ei ollut aarteita ammentaa, ei paukkunut juhlatykki, mut jokaisen rinnassa rakkauden sadat tunteet syntyi ja sykki.
Ne tulivat, näkivät, voittivat valontulkit katseillansa ja vierailla kielillä puhuttiin ja sen ymmärsi Suomen kansa.
Ne katsoivat kansan sydämmeen, ne antoivat vahvat lunnaat, oli mieli läyli kun lähtivät ja kaikui laaksot ja kunnaat.