Ja laulu se kasvaa ja kannattaa, se ei ole juhlaan laannut, se kiertävi Suomeni saloja, se on uusia kaikuja saanut.

Ja tulkoon tuhot ja tuulispäät, ei väistytä oikean tiestä, vaikka kapulat suuhun syöstäisi ja vainoja käskisi piestä!

10/7 97.

BIRGER JAARLIN UNI.

Ja jaarlin linna se tuijottaa alas Vanajaveden pohjaan, mut Birger jaarli se ruotsin ratsunsa suurihin metsiin ohjaa.

Se Hämeen metsä on kalsea ja kalsea on sen kansa ja naarasilves se ulisee rytöraunion luolastansa:

"Miks surmasit iloisen Inkerin ja mikset käyttänyt kalpaa, mut jaarlipa siskon ja heimon urhon muurin sorahan salpaa!"

Ja jaarli se huusi ja kannusti: hän rakasti halpaa miestä, siks linnanpihalla huovien ma käskin pakanaa piestä!

"Ei, nyt sinä valhetta lasket taas, mut mietipä surmasi töitä, näes vuoren kannalla hämäläiset ne käyvät jo käräjöitä.

Ja siellä sun työtäsi tutkitaan, kun joudut sa hämärän suuhun, ja siellä ne hirttävät Birgerin pyhän pihlajan suureen puuhun!"