ANNA KÄTTÄ VELJELLESI!
Anna kättä Suomen poika veljellesi veikeälle, älä anna ilkun syytä perintömme pyytäjälle, aamu kun on kulunut ja pimeä on ilta, tehkäme nyt vihan virran yli sinisilta, vanha riita halki nyt ja tyly katse pois, silloin, silloin Suomessamme sovun juhla ois!
Soittakaamme sovinnossa kukin eri kanteleella, saman emon kasvattamat tämän niemen mantereella, vaikk' ois kielet vierahat, niin sama sävel soisi, kaiken kansan kuunnellessa ihanaa se oisi, nuoren kansan kunnialle kaikki uhrattais, yhdessä näin ystävinä vaivat vaihdettais!
Käsi käteen, kylki kylkeen, näin ei meitä viedä väärään, näin kun seistään niinkuin seinä, se on sääntö, se on määrä, vaikka yö ois yllämme ja kestäis tuhat vuotta, kerran päivä nousta sais, jot' odotimme suotta, silloin kallis kantajamme nousis haudastaan, Suomen soimon sätehissä siunais lapsiaan!
TUOMAS PIISPA.
Ja Tuomas piispa ja musta veli hän synnin tuskissa kulki, hän ei lepoa löytänyt milloinkaan ja hän kammioon itsensä sulki.
Hän lankesi maahan polvilleen ja hän höpisi messujansa, hän huusi ja taivaalta armoa pyys ja runteli ruumistansa.
"Oi, Pyhä Äiti ja Maaria, sua hädässä huudan turhaan, kuin kiirastulessa sieluni on, minä näen vaan murhaa, murhaa!
Mun käteni verellä tahrattu on ja rinnass' on syntivuori, mun tähteni neitonen runneltu on ja haudass' on miesi nuori.
Miks kuuntelin lintujen soidinta, enkä kestänyt kilvoitusta, miks riehuva rakkaus sokaisi mun, miks oli se rakkaus musta?