Mutta tiellä astui Hvoslev pappi, äsken nimitetty kirkkoherra jyhkeen Klement Gundersenin kanssa kirkolle, min telineitä juuri kirveskalskein maahan purettihin.
Kauppi Ruthin talost' ilon remu kuului pihaan oven auvetessa, siellä Vasse, Ruthin puotirenki kauppas värjättyä tulivettä, piiput, pullot kiersi suusta suuhun.
Buchti nimismies, mi ullakolla asui Ruthin, nuoruusveikon luona, juomasankari ja pamppuniekka hoippui pönäkkänä pöhönaamoin viinatupaan katse kiiluvana.
Siellä istui Aslak sekä Mauna,
Aslak kuvas korpinäkyjänsä,
joulukirkkoa ja lakisaarnaa,
tunnontuskaansa ja kilvoitustaan,
rauhaa, epäilyksen ristiriitaa.
Matte Jouna yksin syrjäss' seisoi,
laski riksejään ja taljain hintaa,
kuulostellen miesten pakinoita,
kuiskas Buchtin korvaan, pihaan hiipi,
Buchti astui Aslak Hetan eteen:
— "Mistä matka? Kaaresuvannosta?
Tuotko tänne hullun papin uskon?
Nään sun nöyrän uhkas, vihas arvaan.
Varo, ettes joudu kruunun kouriin,
kyllä pampuin kiskon kiihkon päästä!"
— "Kuule Buhtta, nyt oot kiihdyksissä
Ruutan viinasta, min salaa tuotte,
kuningas sen kielsi kuulutuksin!
Nyt sen kuulit vaikka hengen veisit,
toiste tavataan, nyt papin luokse!"
— "Minä täällä olen kuninkaana!
Ulos täältä, ulos joka sorkka!
En ma pelkää noitain pahaa silmää",
sanoi Bucht ja vaipui hoiperoiden
porontaljalle ja vaati viinaa.
Mutta kirkkoon astui Aslak Hetta,
katsoi ällistyen seiniin, kattoon
kuin ne painaneet ois hartioita,
näki Hvoslev papin kookkaan varren
ristikäytävällä, kulki kohti.
Mittailivat miehet toisiansa
kiirehestä hamaan kantapäähän.
— "Mitä etsit?" "Olen Aslak Hetta!"
— "Kirkonkirjoista sun hyvin tunnen,
et käy ripillä, et usko Luojaan."