Kautokeinoss' oli syksymarkkinat. Yliskamarissa Buchtin luona istui koulumestar Klement sekä Thude Nordvi, nurkkasihteeri ja ilveniekka renttu, pari passaria juopotellen.
Rommitodit höyrysivät, Bucht vain joi,
Klement arvokkaana harvaan maistoi.
"Nonne plenum optimum sit, ubi omnes pleni!",
luutullansa lallatteli Thude Nordvi,
"ubi omnes pleni!" säisti kuoro.
— "Täällä tuntureilla täytyy juoda vaan, täällä ränstyy vanha virkaruumis, ränstyy koko elämä ja voima, tunne, tahto, kuuroille mun huilullani täytyy soittaa, tiedättekö, kuka oli Mozart!"
Nosti huilun huulillensa paksu Bucht,
sorasäveleitä siitä päästi,
heitti huilun nurkkaan, iski pyötään nyrkillänsä,
Thude otti huilun, pöydälle hän nousi,
heilutti kuin huutokauppanuijaa.
"Kuules Bucht, nyt oon sun herra tuomaris:
— 'onko viime käräjien jälkeen
kihlakuntaan monta lehtolasta synnytetty?'
— 'Ruthin palkkapiian lapsi, jonka isäks
rahvas väittää itse nimismiestä'.
Joka kulmakunnan löysät tyttäret,
pienet pikisilmänoidat tunnet.
Varo, Ruth sai monen riksin sakon käräjillä,
Aslak Hetta, Mauna, uskon urheet miehet
vievät meiltä viimein piiat, viinat!"
— "Piispankäräjillä saa ne tuomion,
nostan joka roiston hirsipuuhun,
hitto, juokaa, en ma noitaa pelkää,
taikamestari ma olen, paukautan kättä,
Lapin nainen raivostuu kuin hullu!"
"Nämä villikissat meitä kiihoittaa, viina tylsistää", niin ilkkui Thude, "moni vouti tääll' on hulluks tullut harmissansa, miks sai veli Luulajassa virkapassit, täällä poronliha maistuu puulle!"
— "Luulajassa pieneen rahapulaan jäin,
kruunult' otin hiukan etukäteen,
viikon join, mut tuli kohmelo ja tilinteko,
Ruth, hän täytti vaillingin, siis Ruthin malja,
ja nyt veronkantoon! Kadjan malja!
Juoksan riksit eivät mulle unta suo, kota paloi, nyt se kitupiikki kätkee vuoriin aarteet", puhui Bucht ja hoiperrellen kiskoi ylleen vanhan sinipoimutakin kiiltonappisen, läks markkinoille.