Markkinoilla metsäkansaa vilisi,
erämaista tuli mekkomiehet
Inarista saakka kaupantekoon, ilonpitoon,
hiljaisuuden yössään ihmeseikkailuistaan
nauraakseen taas koko pitkän vuoden.
Eri ryhmin kulki tietään heränneet tummin peskin, tummin karsain kasvoin, halveksien halpaa tyhjää maalliskomeutta; suruttomat joikui, huolt' ei huomisesta, kirjopunaisina puvut hohti.
Joen jäällä porot kilvan kiitivät, riimutupsuin alla kellot kiikkui, vöissä, kauluksissa päärmikorut, helyt heilui, kautokeinolaiset riensi jäälle vastaan, veivät vieraan tupaan, poron metsään.
Ajoi saita Juoksa huutain pulkastaan:
"pojat tulkaa, viekää porot talteen!"
Pojat väisti: "ei se koskaan anna vieraslahjaa",
vihdoin Vasse ajoi porot Ruthin pihaan,
mutta Kadja nousi niinkuin päivä
jälkeen pitkän hämyraskaan Lapin yön.
— Hylkeennahka verhos pulkan sivut,
koruommeltuina Kadjan porovaljaat helskyi,
Kadjan päässä kapper, suippo sinilakki,
kaulass' siebenavte, ahmankaulus,
keltapalte-paulapieksut jaloissa, yllään tulipuna sarkakäyhti, hopeevyö ja käyrä sarvituppi vyötäröillä; tuli niinkuin raikas viima tunturilta, niinkuin morsian, mi etsii ylkää.
Aslak tunsi kuin ois käärme pistänyt, ken on paratiisin päivän nähnyt, joku enkeli sen ajaa miekallansa yöhön, kurjuuteen ja kylmään, mietti Aslak, väistyi yrmein mielin ohi kauppatupain.
Siellä petoskauppaa salaa hierottiin,
kirkkotuvista hän remun kuuli,
äitelyyden, pelon, inhon, ylpeyden tunne
täytti mielen, raskain askelin hän astui
Buchtin veronkantopöydän ääreen.
Veroluettelo eessään istui Bucht jakkaralla, tutki rahain leimaa, mahtavana lyöden nyrkkiä hän kokos ortit, kun hän riksit otti, paistoi naurisnaama, vilkui tihrusilmin impiin vuoroin.
Aslak pöytään laski rahat massistaan.
— "Ei nää riitä, kaiva tarkkaan taskut,
rästiä on sulla vielä, muistan, entisistä!"
— "Lumimyrskyyn multa paraat porot hukkui,
huono oli meren kalasaalis."