— "Maksa pois! Sun tunnen, lurjus, ennestään,
rahat pois tai ryöstän koko kodan!"
— "Ota peski, ota porot, ota pettuvelli,
ota silmä, ota vielä sydän multa,
mies oot, jos voit vielä hiukan vuottaa!"
— "Minä maksan", sanoi Mauna sävyisään.
— "Sin' et maksa mitään!", tiuskas Aslak.
— "Aslak maksaa vasta Herran viime tuomiolla",
ilkkui muuan lattanenä lappalainen,
yli joukon heitti Mauna miehen.
— "Hullut! Sopikaatte itse riitanne, patukka ois teille paras laki, menkää kotiin, nyt ei aikaa, huomena ma jatkan!" huusi Bucht ja etsi samein silmin Kadjaa, muisti Thuden, hoippui ullakolleen.
Bigga hiipi hiljaa Ruthin keittiöön,
tuliaisiks toi hän poronlihaa,
Ruthin vaimolle hän haastoi lunastuksestansa:
"Luojan henki liikkuu yli tuntureiden
niinkuin lämmin tuuli kukkain kuussa!
Suuri sielunhätä sull' on, näen sen,
onko Totuus koskaan koputtanut
sydänovees, ristisisar, kaikki suru katoo,
aukaise, niin kuulet taivaan heljät harput,
Luojaa ympäröivän enkel'kuoron!"
Niin hän puhui, kyynel nousi silmihin, pyhät kädet helmassa hän istui, joilla ennen läpi pakkasen ja lumimyrskyn nääntymättä kantoi pientä Aslakkia lämmitellen häntä rinnallansa.
Mutta Ruth vain hieroi kauppaa aitassaan, vaihtoi ruudit, hamput, padat, kankaat, porontaljoihin ja näädännahkaan, kapakalaan, tarjos puorispoksan, tuiman tuloryypyn, tinki, petti, juotti lappalaista.
Tuli Aslak, huomas valkeen taljansa
sekä heimomerkin, otti taljan.
— "Tämän taljani on porovaras sulle myynyt,
kuka, sano!" — "Enkä sano, liukas lappi,
pidä taljas, mutta korjaa luusi!"
— "Miss' on emo?" — "Oisko päässyt pakana riivaamaan mun kunnon vaimoani", sanoi Ruth ja otti puntarin ja juoksi, huusi: "ulos noita-akka heti talostani, muuten puntarilla päähäs isken!"
— "Tule emo! Tääll' on rutto ilmassa,
herää, Ruuta, muuten syntis kasvaa,
ettei hornan tulikaan voi niitä poroks polttaa!"
Aslak talutteli Biggan kylätielle,
siellä täällä sammui tupain tulet.