Heitti Ruobba soihdun kuiluun,
silloin Anri mieleen muistui.
Kalliolla seisoi Ruobba,
rautamiehet kuiluun suistui.
Ajoi Ruobba Permanlinnaan,
prinsessan, sen nuoren toi hän,
yhteen veren vuodatti hän,
kolme yötä häitä joi hän.
Heitti maljan mereen, laivoin
vierahille maille lähti,
palas aartein Permanlinnaan,
kun taas tuikki pohjantähti.
Kannel kaikui linnass' silloin,
iloisesti Vienan laine
lauloi linnan muurin alla,
kauvas kaikui Ruobban maine.
XI.
Käräjienmäell' lyötiin rikki Ruthin mitat, siks hän vihan vimmoissaan yllytteli Hvoslevin ja Buchtin lyömään jalkapuihin lappalaiset; kaikkein sydämmissä viha väijyi.
Bucht vain hohotti ja juovuksissa ajoi ryöstäin, väen naiset makasi, eikä ollut monta turvekotaa, joiss' ei kiristyksistänsä tietty, kuiskaeltu hänen konnantöistään.
Aslak harhas poropalkisilla
Kadjaa karttaen ja salaa kaihoten,
Ruthin, Buchtin syytös mieltä kaivoi,
myös hän muisti Biggan pelon, itkun,
kiros' salaa piispat, kirkkokunnat,
Bigga istui Maunan äidin luona,
virttä veisaili tai Kadjaa lohdutti,
Svakko yksin oli kotosalla,
tuleen tuijotti kuin lyöden arpaa
ihmiselon sala-ongelmista.
"Pappi ajaa Tromsaan piispan luokse, pahat peikot virittävät juoniaan, tulee nälkä, tulee susi, surma, kirveet laulaa, herää punakukko, sekasorto, saasta, auta Tiermes!