HENNA. Kävitkö kirkolla päin?
REPPURI. Ei miun anna loitota bogostall, vallingsman iskyö kii. Ylen huonot ajat, ruplan suat, kaks mänyö, kuomasein, maha puolenuo, tyhjäks heittyy.
MANU. Et sitten tainnutkaan nähdä viulu-Samppaa?
REPPURI. A täss muistan: viulu kerall kärriss mies ajoa jiehatti, a toinen ohjiss tempoi, lie kossoimies, ken ties mikä olj.
MANU. Senkin vilkas veijari, ettet vain petä taas!
REPPURI. Kuin pagitset? Ei miestä petä, jollei kukkaro petä. Sinnuu, Hakalan Henna, tulj kosimaan, kylän kassapäihin sie kuulut, talon parahih sie uot. Ka kihlasilkit suat kelt uskot suavas paremmat ku miult, parahat miun silkit on, parahat koko Vennään muass. Kiinan keisarin muast ne haitut ollah!
HENNA. Miksi juuri minua tulisi kosimaan?
REPPURI. Hepo kiäntyi Hakalan veräjäst pihhaa, sinne katosit brihat, viuluniekka da kossoimies.
MANU ja HENNA. Hakalaanko?
REPPURI. A tuattois portahill seisoi, hevon talliin talui. Kossoimies, kossoimies, äveriäs ku bajari, ison talon briha se niin levviist liikkuu.