(Itkee.)
MANU. Henna kulta, älä itke! Eihän se isäsi niin kovakourainen lie. Kyllähän minä miehen mielen tunnen.
(Kiertää kätensä Hennan vyötäisille.)
REPPURI. A pyhä Petru, nyt en tolkkua. Pagise mitä pagise, mie lähen tuliloill kaupitsemahan!
MANU. Kuulehan, Miha, ostan ehkä sinulta kihlakaluni!
REPPURI. Hyvät suat da halpa hinda. Iloisii häit, a et, Henna, äveriäst yllättänyt, se siu assiis, ku lembi välliin tulj. Jiäkää terveheks!
(Lähtee kokolle.)
MANU. Kas niin, Henna, ole kuin tutun turvassa ainakin!
HENNA. Mutta voi, mitähän ne siellä kotona…?
MANU. Älä hyvä Henna ole levoton!