MANU. No sinä, Samppa, ajelit vapaalla kyydillä!
SAMPPA. Ota piru tai pelimanni ruuheesi, niin saat sen rannallekin soutaa.
MANU. Ja vallan suuren pomon ruuhessa soutelitkin.
HENNA. Reppuri jo siitä Lassista kertoi.
SAMPPA. Tuossa keskipäivän aikaan se ajaa karahdutti mökilleni, lupasi uuden paidan, jossa on viisitoista taskua, joka taskussa viisitoista penninkiä. Lupasi se piiskaryypyt ja sen semmoiset, jos puhemieheksi rupeaisin Hakalan Hennalle.
MANU. Ja sinä lupasit.
SAMPPA. Lupasinhan minä, kun tiesin pääseväni tänne juhannustulille. Yksi tie ja kaksi asiaa.
HENNA. Millainen se oikein on miehiään se Lassi?
SAMPPA. Hohoh! Oletko koskaan nähnyt mullikkaa, joka puskee omaa varjoaan? Tietäkää, kun koko tällä taipaleella ei muusta puhunut kuin navetoista, sarvipäistä ja morsiamesta. Ja minä kun tempasin viuluni ja soitin niin, että virstantolpat tanssivat, niin minä aina kotonanikin teen, kun muija alkaa minua paasata.
HENNA. Hakalassako se nyt…?