7.
Karjalan kuningas nuor' Ale on, keisari Anuksen laajoilla mailla, kruunu se meressä kimmeltää, Ale on kruunua vailla.
Kruunu se meressä kimmeltää, kuplista kiiltää hopeavuori, vankina siell' sulo Seenia on, prinsessa Seenia nuori.
Veteiset vuorta vartioi, ahvenheiniin ne heittää nuottaa, Seenia vuoressa itkevi, Alehen Seenia luottaa.
Köyhä kuningas nuor' Ale on, simpukan etsijä, maantien veikko, Laatokan rantojen rauhaton, hurjasti naurava peikko.
Ale on Seenian sulhainen, Seenia, Seenia vuoreen kuoli. - Ale on kruunua vailla vain, Ale on mielipuoli.
8.
Vanha kello se naksaa ja lyö, tullut on hiljainen, hiipivä yö, katselen nuorta Karjalan viljaa ja pirtissä on niin hiljaa.
Hiillos takassa tummenee, isä ja äiti uinailee, pankolla kuorsaa ruoti-ukki, ja vaiti on puolarukki.
Pilvet ne piirissä hajaantuu, tummuu loimi ja kangaspuu, elämänlanka kiertää seinää, tupa tuoksuu palsamiheinää.