Vuoteell' ei kaunista Katia näy, nuori kutoja hiipien käy, varpain varoen kuiskaa ja kulkee ja hiljaa oven hän sulkee.
Nojaa olkaani nuoren pään, sulaa iloiseen ikävään; perhot lentää ja kello tykkii, ja sydämmet yössä sykkii.
Sanaselityksiä: purlakka = loinen; Piiteri = Pietari; pogosta = kirkonkylä; saima = jaala; peshota = illatsu, iltaseura; neveska = nuori vaimo; briha = poika.
KUJILTA JA KADUILTA.
1.
Etukaupungin kujien hämärään pois humusta jalka johtaa, katulyhdyt himmeesti liekehtii, ja kostea katu hohtaa.
Täällä rikos nurkista väijyilee, tääll' on syvien syntien ukset, täällä salainen nyyhkytys seinistä soi tai julkeat kiroukset.
Täällä köyhyys kurjuutta kannustaa, se silmät raukeiksi leimaa, maakuoppien krouviin souvit käy, yöpuvuissa portot keimaa…
Ma astuin ali akkunain, ja kengät vettä vuoti, ma seisahduin ja oven näin, siin' oli pieni puoti.
Kaks leipää, makeispönttö, vyö, ja posliininen nukki, ne akkunassa nähdä sain, myös myrtti siinä kukki.