Ja ma nuori houkko pilaan suostuin, sanoin: 'voittaa tahdon kilvoituksen, parhaan vuonani saat päälle päätteeks, jos sa sulhasena astut Darjan kanssa yli pyhitetyn kirkon uksen.
Stanitsoilla kuljin heimon luona, palatessa kolmen viikon päästä tuli mustalainen tiellä vastaan, kysyin: 'mikä kumma kumu solan päässä, älä, kuomaseni, sanaas säästä!'
'Orihilla kaksikesäisellä Kuisma Guljan poika kotiin tuotti Iljan tyttären, sen kauniin Darjan, siit' on ilo suuri sulhon huonehessa, hyvin matkamiestä syötti, juotti.'
'Mishkaa Dunjan poikaa Darja suosii, turhaan, ukko, koitat uskotella.' 'Kautta Jumal'äidin, totta haastan, katsos, kuomaseni, neijon kyyhkyislakkaan päästään kultaisella avaimella.
Kuisma rikas on kuin atamaani, ensin mutso itki hämärässä, naittajat ne tuli neuvoinensa, tyly taata käski, oma emo pyysi, hyv' on neidon olla miehelässä!'
Mustalainen sauvan tielle työnsi, minä sulholahan häihin läksin, oven auvetessa kävi remu luihin ytimiin kuin nauru helvetistä, ovensuulta siirryin lähemmäksi.
Seinät häilyi minun silmissäni, nurkass' soittelivat juutalaiset, sulhaiskansa loisti silkkiliivin, Darja helyissään ja kullan koltuskoissa, ympärillään kaikki sajasnaiset.
Niinkuin häpypaalussa ma seisoin, sydän synkkä oli, katse karsas; tuli Kuisma, kaatoi huomentuoppiin sekä virkkoi: 'tulit liian myöhään, Mishka, tallissa jo korskuu orivarsas!'
'Moni naikko karkaa vaoltansa, vaan ei isäntäänsä hepo hylkää!' vastasin ja join, ma teeskentelin, päihdyin, nauvuin, heitin lakkiani ilmaan nauratellen kansaa sekä ylkää.
Juotin juutalaiset pöydän alle, pahnoille ma pitkän papin kannoin, talliin hiivin, ratsun satuloitsin, karahutin kauvas pitkin mustaa kenttää, tuulen haltuun minä ohjat annoin.