Paholainen: "Kirkkoväärtin kanssa viiniä join, mutta kussas olit itse?"
Pappi: "Jätin vuoteeni ja kävin lohduttamassa kristillistä sisartani, naapurini emäntää."
Paholainen: "Ja tikapuut kaatuivat, niin ettäs vieläkin onnut."
Pappi: "Kotiin kuljin, kirkko-isiä tutkin ja näin sitte unta taivaan tikapuista."
Paholainen: "Oi, valhe suuri asuu sinussa. Et pyhiä kirjoja tutkinut vaan istuit siellä, missä pelaajat ja mässääjät istuvat. Majorilta sinä viime yönä nipistit viekkaasti kymmenen kultarahaa. Korttipöydän äärestä sinä saarnastuoliin nouset."
Pappi: "Aut', ett' pysyn pystyssä, hekumas on kuin liukas virran juoksu, minä valitan sinusta piispalle."
Paholainen: "Sinä Baalin pappi, rippityttäriäsi sinä katselet kiivaan sulhaisen silmillä, kerran sinä…"
Pappi: "Herran nimessä, hiljaa! Saat ankkurin saksalaista viiniä!"
Paholainen: "Anna sielusi, anna sielusi!"
Pappi sävähti outoa ääntä ja katsahti lehterille, josta paholainen taas lauloi kiekuilevalla äänellä. Pappi näki peilissä irvistävät hampaat ja näverinmuotoisen piikkiparran, hädässään kääntyi hän seurakunnan puoleen ja messuili vapisevalla äänellä: "Herra olkoon teidän kanssanne", ja kääntyi taas alttariin päin, kun lehteriltä kuului pitkä piipattava ääni.