Niinkuin katse tähtäis ulapoille,
merimiehen surman, vaaran vainioille,
tyyneenä kuin leikkisi hän lakkalainein
itse meren kanssa käyden sylipainein.
Niin hän istuu, aatos hiljaa soutaa,
viettäin rikkain mielin pitkää poutaa
niinkuin merten yli mittaisi hän siltaa,
suuntais satamaan ja suureen eloniltaan.
Ja hän näkee näkyjänsä yössä,
päänsä kohottaa; kuin sädevyössä
pyhät kalastajat näyttää synnin pohjaa,
merta kulkee Mestari ja häntä ohjaa.
Kalamarkkinoille.
Kaljaasi "Hagar" laineilla tanssii,
hyvästi pihlajat, kalliot, kummut!
Nythän on markkinat, kohta jo soi
suupelit, torvet ja riemujen rummut,
meillä on haileja, siikaa ja pernaa,
käännähän purjeita, tomppeli, hoi!
Kannella pyörii pyylevä muori,
herrastuomarin miehekäs muori,
pienet haivenet poskilla näät,
selkä kuin ruuhi ja vatsa kuin vuori,
hyllyvi leuvat, ja keikkuvi myssy,
katsos kuin liehuvat viirien päät!
Kiiltää Hagarin vihreä kylki,
keulassa lepsaa kolmikkosiipi,
kahvelipurje kun pingoittuu.
Ohitse poikien Katri jo hiipi
kajuutasta ja silmiä hieroo,
veikeenä paistaa kirsikkasuu.
Rattimiehenä hesseli-Heikki
laiskasti loirii ja pistävi piippuun,
ulkoiset luodot jo taakse jää,
keulassa ankkuri vitjoissa riippuu,
nuorilla kuivuu saappaat ja paidat,
hyvä on tuuli, ja kirkas on sää!
Purjeita vilkuu saarien alta,
kaimat ja veljet, siukut ja serkut,
Tytärsaaresta miehet lie,
mieless' on markkinat, hellut ja herkut,
tuollapa eestit kiroo ja luovii,
heitäppä nuora ja mukaan ne vie!
Kannella nuorassa vasikka seisoo,
mulkoo ja Katria kylkeen puskee,
Kustaa Aatolvi pönkkänä käy,
housut on harmaat ja mekko on ruskee,
väylingeissä hän kiipee ja nauraa,
kun ei muoria joukossa näy.