Kajuutastapa nousevi sauhu,
laulaa Katri ja kahvia keittää,
kukkopa ruumasta kiekahtaa,
kokka kun aaltoja halkoen heittää,
sihisee vaahto kuin välkkyvä silkki,
— katsos, tuoss' on jo mannermaa!
Loistaa Viaporin siniset tornit,
torilla teltat, eukot ja souvit,
Nikolainkirkon kellot soi,
kiiltää kyltit, ja kiehuu krouvit,
rannassa häilyy mastojen metsä,
"mitä nyt maksaa hailit, hoi!"
Väännä ruoria, päästähän purjeet,
kaapase vaskaa hännästä kiinni,
tuo nyt kukko ja haavi se uus!...
Onko sun päässäs jo markkinaviini,
nosta hailit ja hylkeennahka,
Kustaa Aatolvi, pyhkii suus!
Muikeena muori kuin keisarinna
istuu ja tiuskivi tynnyreillä
puuskassa kädet, kiirettä saa.
Auki on reitti, vuoro on meillä!
Kaljaasi puskee kuin vanha härkä,
ankkuri vaipuu proomujen taa.
Kuules kun kiljuvi kamasaksat,
Allah il Allah, tattari huutaa,
juutalainen se tinkii ja myö.
Voita ja marjoja, vaatetta, luutaa,
vaska ka te kosta! markka ja penni,
katsos, apina nauriita syö.
Täällähän vasta on melu ja myrsky,
vaska se hyppii kuin piipari häissään,
katsos kun kukkokin hullaantui!
Hesseli-Heikki jo tanssivi päissään:
"maakravut tieltä, kun mereltä tuulee!"
hihkuu ja jätkille nyrkkiä pui!
Öiset vieraat.
Kattolampun sydän surajaa
kalastajatuvan hämärässä,
vanha vaimo lukee raamattua,
lattiall' on lapset leikkimässä,
kuka outo oveen kolkuttaa!
Myrsky mylvii, oven auki lyö,
vielä hereilläänkö liikkuu vaari?
— Pihamaalla kulkee oudot miehet,
hartioilla lepää musta paari,
tähtikukkiin puhkee ilta-yö.
On kuin seurais heitä tuhannet
valjut varjot kaukaa merten takaa
vetten tummaa väylää oveen asti.
Kuka kylmän kelmeänä makaa,
ei ne vastaa öiset aavehet!