Näin päivän paahtaman posken,
näin poven kuin pienen mättään,
sen luona lemmessä leväten
on ihana ojentaa kättään. —
Jo päivä merehen laski,
kun haassa sain hänet kiinni,
ma hiukset hajotin tuuleen,
kun meri välkkyi kuin viini.
Ja hiukset havulle tuoksui,
kuin viileä viini huuli,
hän vaipui jo huumeeni valtaan,
kun äidin kutsun hän kuuli. —
Vesihyttysten tanssiessa.
Pois vesihyttyset karkeloi,
yöperhot hämyyn hukkuu,
yön syliin valkean avaraan
mun kalastajatyttöni nukkuu.
Hän nukkuvi aitan hämärään,
hän meren soittohon vaipuu,
on poskilla päivänruusut,
ja huulilla illan kaipuu.
Ah, öisin keveä kesä-yö,
kun lepää luomakunta,
ma hiipisin sielusi maailmaan,
ja kaikki ois kaunista unta.
Mut minä oon kuin syksy-yö,
sen mustia töitä mietin,
mun merityttöni peljästyis,
jos silmissä näkis hän vietin.
Valkeat valkamat.
Madli, mairea Madlisein,
hiivi riemuten rinnallein,
soutain soilumme kauvas niin
unen valkoisiin valkamiin?