Käsi ruoriin, toinen vyöteilles,
sinun silmäsi suuntani määrää,
sydän armas sun on luotsini mun,
niin en minä eksy väärään.
Sinitaivaan rannassa saaren näät,
siell' yksin me vietämme häämme,
luo kallio-alttarin polvistuen
kädet nostamme niin yli päämme.
Ja päivä sun vihkivi vaimoksein,
sen kultainen kirja kun säihkyy,
veen haahkat ne untuvaharsoissaan
kuin morsiusneitoset läikkyy.
Ja rantasiippo se piipittää
ja lukkarintointa koittaa,
hääpillejä viimat viheltää,
ja urkuja meri soittaa.
Niin kumarramme me päivää päin,
ja vannomme valan hiljaa,
on laineita saatossa sadottain,
ne kantavat huomenliljaa.
Me nousemme purtehen punaiseen,
kuin kukkaistuolin ne kantaa
pois saatossa vilisten vierekkäin
ain onnelan kultarantaan.
Kas, tornit ja palmut kangastaa,
pois taaksemme tuskat jäivät,
on eessämme hyvien toiveiden maa
ja kultaiset kuherruspäivät...
Syyshehkua.
Mun suonissani nyt soitto soi,
koko maailma minussa loistaa,
taas hilpeät hetket karkelee,
ne armaillen ajaa toistaan.
Nyt murheet ja vanhat valeet on
vain viimetalvista lunta,
me vietämme kevään juhlia,
oi, Madli, se ei ole unta.